Mitä kemikaaleja uima-altaaseen tarvitaan ja miten niitä käytetään?

Uima-allas tarjoaa mukavan tavan virkistäytyä ja nauttia lämpimistä päivistä omassa pihassa. Jotta uiminen pysyy turvallisena, raikkaana ja miellyttävänä, allasveden kemiallisesta tasapainosta on huolehdittava säännöllisesti. Puhtaalta näyttävä vesi ei aina ole hygieenistä, sillä silmälle näkymättömät mikro-organismit, kuten bakteerit ja levät, vaativat jatkuvaa ja huolellista ennaltaehkäisyä.

Sopivat uima-allaskemikaalit ja säännöllinen hoito pitävät veden kirkkaana koko uintikauden. Kun rutiinit ottaa haltuun heti alussa, säästää aikaa ja välttyy työläiltä puhdistusoperaatioilta myöhemmin. Oikean vedenlaadun saavuttaminen onnistuu helposti, kun tuntee peruskemikaalien vaikutukset ja osaa mitata altaan tärkeimmät arvot.

Uima-altaan hoidon aloittaminen peruskemikaaleilla

Uima-altaan säännöllinen hoitaminen on taloudellisesti ja ajankäytöllisesti huomattavasti kannattavampaa kuin jo vihreäksi muuttuneen tai samean veden pelastaminen jälkikäteen. Kun rutiinit ovat kunnossa, altaan viikoittaiseen hoitoon kuluu vain vähän aikaa. Huolellinen ennaltaehkäisy pitää veden tasapainossa ja säästää samalla allastekniikkaa ylimääräiseltä rasitukselta.

Perushoito koostuu desinfioinnista, pH-tasapainon ylläpidosta ja veden kirkastamisesta. Desinfiointiaine, kuten perinteinen kloori, pitää veden hygieenisenä ja poistaa taudinaiheuttajat. pH-säätimillä varmistetaan, että vesi on neutraalia eikä ärsytä uimareiden ihoa tai silmiä. Levänestoaineet ja saostusaineet taas estävät veden samenemista ja sitovat pienet hiukkaset helpommin suodatettavaan muotoon.

Mikä on uima-altaan ihanteellinen pH-arvo ja miten sitä säädetään?

Uima-allasveden pH-arvo on tasapainoisen vedenhoidon lähtökohta. Jos pH-arvo ei ole suositusten mukainen, muut veteen lisättävät kemikaalit eivät toimi tehokkaasti. pH-arvo ilmoittaa veden happamuuden tai emäksisyyden asteikolla 0–14.

Väärä pH-arvo heikentää huomattavasti kloorin desinfiointitehoa. Esimerkiksi emäksisessä vedessä, jossa pH on kohonnut tasolle 8,0, kloorin tehosta on mittausten mukaan jäljellä enää alle puolet. Tällöin altaaseen voidaan lisätä suuria määriä desinfiointiainetta ilman, että vesi puhdistuu riittävästi. Väärä pH-tasapaino myös ärsyttää silmiä ja ihoa sekä nopeuttaa altaan metalliosien ja suodatinlaitteiston kulumista.

Jos pH on liian korkea, sitä säädetään alaspäin pH-miinus-valmisteella. Liian alhaista arvoa taas nostetaan pH-plus-valmisteella. Veden arvoja kannattaa mitata vähintään kerran viikossa mittaliuskoilla tai digitaalisella mittarilla.

Voiko uima-altaan desinfioida ilman klooria ja mitkä ovat vaihtoehdot?

Kloori on perinteinen ja tehokas tapa pitää uima-allas puhtaana, mutta se ei ole ainoa ratkaisu. Monet altaan omistajat etsivät kloorittomia vaihtoehtoja esimerkiksi herkän ihon, atooppisen ihottuman tai voimakkaan kloorintuoksun vuoksi.

Suosituin klooriton vaihtoehto on aktiivihappi. Aktiivihappeen perustuvat hoitoaineet desinfioivat veden hapettamalla orgaaniset epäpuhtaudet ja mikrobit. Tämä on hellävarainen vaihtoehto iholle ja hiuksille, eikä se muodosta veteen haisevia sivutuotteita eli kloramiineja.

Aktiivihappea käytettäessä on huomattava, että sen desinfiointiteho haihtuu vedestä nopeammin kuin kloorin. Siksi aktiivihappipohjainen vedenhoito vaatii tarkkaa seurantaa ja useammin toistuvaa annostelua. Vapaan hapen pitoisuutta on mitattava säännöllisesti, jotta mikrobikasvusto pysyy tehokkaasti loitolla.

Miten uima-altaan vihreä tai samea vesi saadaan taas kirkkaaksi?

Sääolosuhteet, runsas käyttö tai puutteellinen ylläpito voivat joskus muuttaa allasveden vihreäksi tai sameaksi. Ennen toimenpiteitä on tärkeää selvittää ongelman perussyy, sillä levä ja hienojakoinen pöly vaativat erilaiset käsittelytavat. Väärin aloitettu puhdistus voi vain pitkittää ongelmaa ja lisätä tarpeetonta kemikaalikuormaa.

Vihreä vesi on lähes poikkeuksetta merkki leväkasvustosta. Levän torjuntaan tehoaa parhaiten shokkiklooraus, jossa veteen lisätään nopeasti liukenevaa klooria moninkertainen määrä normaaliin ylläpitoon verrattuna. Tämä käsittely tuhoaa leväsolut nopeasti, jolloin vesi muuttuu vihreästä harmahtavaksi.

Harmaa tai maitomaisen samea vesi taas johtuu siitä, että altaassa leijuu mikroskooppisen pieniä hiukkasia. Niitä hiekka- tai lasikuulasuodatin ei pysty suoraan sieppaamaan. Tällöin avuksi otetaan saostusaine eli flokkulantti. Saostusaine vetää puoleensa vedessä leijuvia hiukkasia ja sitoo ne suuremmiksi lautoiksi. Kun hiukkaset takertuvat toisiinsa, allassuodatin saa niistä helposti otteen tai ne painuvat altaan pohjaan. Sieltä ne on helppo imuroida pois. Vesi saadaan näin kirkkaaksi ilman altaan tyhjentämistä.

Mitä tarkoittaa uima-altaan kloorilukko ja miten se avataan?

Uima-altaalla leijuvan voimakkaan ja pistävän kloorin hajun luullaan usein johtuvan liian suuresta kemikaalimääräästä. Todellisuudessa tilanne on yleensä päinvastainen. Voimakas haju kertoo siitä, että vapaa ja aktiivinen kloori on sitoutunut veteen kertyneisiin epäpuhtauksiin. Tämä muodostaa kloramiineja eli sidottua klooria. Kun sidotun kloorin määrä kasvaa liian suureksi, vapaa kloori ei enää kykene tuhoamaan bakteereja, ja allas alkaa haista epämiellyttävältä.

Vielä haastavampi tilanne on niin sanottu kloorilukko. Se liittyy kiinteästi syanuurihappoon, jota käytetään ulkoaltaissa kloorin stabilointiaineena suojaamaan sitä auringon UV-säteilyltä. Suoja on hyödyllinen, mutta syanuurihappo ei häviä vedestä itsestään. Mittauksissa on todettu, että liian korkea syanuurihappopitoisuus sitoo vapaan kloorin niin tiukasti itseensä, ettei se pääse enää toimimaan lainkaan.

Kloorilukon avaamiseen ei auta perinteinen kloorin lisääminen, sillä uusi kloori lukittuu välittömästi. Tehokkain keino poistaa lukko on korvata osa altaan vedestä uudella puhtaalla vedellä syanuurihappopitoisuuden laimentamiseksi. Tämän jälkeen vedelle tehdään shokkiklooraus, joka hajottaa kertyneet kloramiinit ja palauttaa kemiallisen tasapainon.