Sormi suussa altaanhoitoasioissa? Tämä ohje kattaa kaikki perusasiat oikeaoppisesta uima-altaan hoidosta.
Ohje on tiivistelmä allasasiakkaillemme tarjoamastamme hoito-ohjeesta.
Uima-altaan hoitoon käy pitkälti sama periaate, kuin vaikka kodin siivoamiseen. Kun imurin kaivaa kaapista säännöllisesti ja pyyhkii keittiön tasot kahvitahroista, vaiva on paljon pienempi kuin kuurata kämppä lattiasta kattoon siinä vaiheessa, kun tilanne alkaa olla hallitsematon. Säännöllisellä pienellä vaivalla säästyy isolta vaivalta ja myös ylimääräisiltä kustannuksilta. Ylläpito on aina helpompaa, kuin ongelman korjaaminen.
Tässä ohjeessa viitataan erilaisiin Pool4Youn myymiin uima-allaskemikaaleihin ja uima-altaan hoitovälineisiin. Siksi myös ohjeessa olevat esimerkinomaiset annosteluohjeet pätevät juuri meidän myymiimme kemikaaleihin. Jos hankit kemikaalit jostain muualta, annosteluohjeet eivät päde niihin. Tässä tapauksessa noudata kyseisten kemikaalien annosteluohjetta.
Luethan huolellisesti aina myös meiltä hankittujen kemikaalien annostelu-, käyttö- ja turvaohjeet pakkauksen etiketistä.
Huomaathan myös, että joidenkin uima-allasmallien hoidossa on allastyypille ominaisia erityispiirteitä, jotka saattavat poiketa tästä yleisohjeesta. Noudata aina ensisijaisesti oman altaasi käyttöohjetta.
Miten uima-allas toimii?
Uima-allas on toimintaperiaatteeltaan hyvin yksinkertainen ja kaikki tähtää pohjimmiltaan vain yhteen asiaan – siihen, että allasvesi pysyy puhtaana ja miellyttävänä. Jotta tämä tavoite saavutetaan, tarvitaan kahta erillistä altaanhoitomenetelmää, jotka ovat:
Mekaaninen hoito (eli selväsanaisesti ihan vaan siivous – ei sen kummempaa)
Hiekkasuodatus, roskien poisto haavilla, pohjan imurointi, likareunan ja seinämien puhdistus.
Kemiallinen hoito
Veden desinfiointi kloorilla sekä pH-arvon säätäminen ovat välttämättömiä, leväntuho- ja vedenkirkastuskemikaalien käyttö tarvittaessa.
Nämä altaanhoitomenetelmät tukevat toisiaan ja toinen ei toimi ilman toista. Allasveden puhtaana pitämiseen tarvitaan kumpaakin.
Mitkä seikat sitten aiheuttavat allasveden likaantumista? Likaantumisen aiheuttajat voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan.
1. Altaan käyttäjät
Ehkäpä suurin allasveden likaaja on se syy, miksi allas on alun perin hankittu eli ihminen itse. Uimarista irtoaa veteen muun muassa rasvaa, hiuksia ja likaa. Suihku ennen altaaseen menoa on oikein hyvä idea! Myös erilaiset loiseläjät voivat lisääntyä altaassa seisovassa vedessä aiheuttaen levää, mikäli altaan hoito laiminlyödään.
2. Ympäristö
Ulkoaltaaseen kulkeutuu tuulen mukana pölyä, lehtiä ja muita roskia. Sen lisäksi, että roskat eivät suorastaan kaunista allasta, ne myös likaavat vettä ja edesauttavat levän muodostumista. Vaikka hellekeli on parasta aikaa altaasta nauttimiseen, kuuma ilma myös haihduttaa klooria nopeasti ja rohkaisee levää kasvamaan. Mitä korkeammat lukemat lämpömittarissa on, sitä enemmän pitää kiinnittää huomiota veden desinfiointiin.
Uima-altaan mekaaninen hoito
”Altaan mekaaninen hoito” kuulostaa hirveän monimutkaiselta termiltä, mutta kyse on pohjimmiltaan vain siivoamisesta. Allasveden laadun hyvänä pitämisen lisäksi siivoamisella on suuri vaikutus uimismukavuuteen. Kyllä kirkas ja puhdas vesi tuottaa aivan erilaista mielihyvää, kuin lehdillä ja neulasilla koristeltu. Olisi mukava sanoa, että ei altaaseen roskia kulkeudu, mutta kyllä näin valitettavasti on. Ulkona olevat rakennelmat ovat alttiina ulkoilman mukanaan tuomille asioille.
Laadukas uima-allaspeite tai uima-allaskate vähentää altaaseen kulkeutuvan roskan määrää, mutta ei kokonaan estä sitä. Täysin suojaamaton allas kerää tuulen mukanaan tuomat lehdet ja neulaset. Hiekkasuodatin hoitaa näistä kyllä osan, mutta loput jäävät käsin siivottavaksi. Säännöllinen siivous hyvillä välineillä on kuitenkin varsin nopea ja helppo toimenpide.
Hiekkasuodatinlaitteisto
Pumpusta ja suodatinsäiliöstä koostuva hiekkasuodatinlaitteisto on ehkäpä tärkein yksittäinen tekijä uima-allasveden puhdistuksessa. Pumppu imee vettä uima-altaasta pintaventtiilin kautta suodatinsäiliöön, joka on täytetty kvartsihiekalla. Vedessä oleva kiinteä lika jää hiekkaan ja puhdistunut vesi johdetaan takaisin altaaseen tulosuuttimen (tai useamman) kautta. Kvartsihiekka huuhdellaan puhtaaksi vastavirtahuuhtelulla, joka ulkoaltaissa pitää tehdä kahdesti kuussa ja lisäksi tarpeen mukaan, esimerkiksi Alumiinisulfaatin käytön jälkeen.
Hiekkasuodattimen työtä helpottavat pintaventtiilin kori ja pumpun karkeasuodatin, jotka nappaavat isoimmat roskat pois jo ennen hiekkasuodatinta. Molemmat pitää tyhjentää roskista säännöllisesti.
Kvartsihiekan suositeltu vaihtoväli on noin 4-5 vuotta tai silloin, kun suodattimen paine ei vastavirtahuuhtelusta huolimatta laske alle 1 bar.
Ohjevideo suodattimen hiekanvaihdosta
Uima-allaspumpun käyntiaika
”Pitääkö pumpun sitten käydä koko ajan?” Ei, ei sen tarvitse. Uima-altaan veden pitää kiertää suodattimen läpi vähintään 1,5 kertaa vuorokaudessa. Tietenkin joka sääntöön on poikkeuksensa, tähänkin, mutta normaaleissa olosuhteissa tämä on oikein pätevä nyrkkisääntö.
Mikä sitten on se aika, jonka kuluessa allasvesi tuon 1,5 kertaa kiertää? Ajan laskemista varten tarvitaan tieto kahdesta asiasta, jotka ovat:
- Pumpun teho eli montako kuutiota vettä pumppu pystyy kierrättämään yhdessä tunnissa.
- Uima-altaan vesimäärä kuutioina.
Nyt kun tiedämme nämä kaksi olennaista muuttujaa, on pumpun käyntiajan laskeminen helppoa käyttämällä kaavaa Altaan vesimäärä kuutioina / pumpun teho x 1,5 = käyttötuntimäärä
Esimerkki: Jos pumpun teho on 7 m3/h ja altaan vesimäärä on 25 m3, laskentakaava on 25 / 7 x 1,5 josta saadaan tulokseksi 5,3 tuntia. Luonnollisesti kiertoajan ei tarvitse olla minuutilleen laskutuloksen mukainen, eli tässä esimerkissä pumppua voisi pitää päällä noin 5,5 tuntia päivässä.
Kuten aiemmin todettu, 1,5-sääntöön on poikkeuksia. Silloin kun allasta on käytetty tavanomaista enemmän tai ilman lämpötila on korkea, suodatusaikaa kannattaa pidentää. Näissä tapauksissa pumppu voi käydä suositusajan verran vaikkapa kahdesti päivässä eli edellä mainitun esimerkin mukaisessa altaassa käyttöaika olisi silloin 10–11 tuntia.
Uima-altaan pesu ja puhdistus
Suodatin ei yksinään riitä pitämään vettä puhtaana, vaan sen työn helpottamiseksi tarvitaan myös ihan perinteistä siivoamista. Uima-altaan normaaliin siivoamiseen riittää kolme välinettä:
- Haavi veden pinnalla olevien roskien poistoon. Ei ole väliä valitsetko sileän vai pussimallisen haavin, se on makuasia. Roskat saa pois molemmilla.
- Puhdistusharja, jolla irrotetaan altaan seinämiin tai pohjaan tarttunut lika. Siivoamista voi tehostaa hankkimalla myös nurkkaharjan, jolla saa siivottua näppärästi esimerkiksi altaan seinämän ja pohjan välisen sauman.
- Uima-allasimuri pohjassa olevien roskien poistamiseen. Perinteinen malli toimii suodattimen imulla, mutta akkukäyttöiset imurit ovat syrjäyttämässä sitä nopeasti helppokäyttöisyytensä ansiosta. Käsin imuroinnilta voi välttyä kokonaan hankkimalla robotti-imurin.
Kaikki altaanhoitovälineet voidaan liittää yhteen ja samaan teleskooppivarteen, joita saa eri pituisina. Irtoroskat on hyvä poistaa veden pinnalta päivittäin. Muun siivouksen voi tehdä tarpeen mukaan.
Mikäli altaan vesirajaan muodostuu likareuna, sen voi puhdistaa käyttämällä Ceres F 65 -pesuainetta ja kuuraussientä. Tyhjän altaan voi pestä kauttaaltaan Ceres S 61 -pesuaineella.
Uima-altaan kemiallinen hoito
Uima-altaan kemiallinen hoito tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että allasvesi pidetään hygieenisenä ja kirkkaana lisäämällä siihen tätä tarkoitusta varten suunniteltuja hoitoaineita. Minimissään tarvitaan pH-arvon säätöaineita sekä klooria, tarpeen mukaan käytetään muitakin aineita, kuten Leväntuhoa ja Alumiinisulfaattia.
Noudata aina kemikaalipakkauksen etiketin annostelu-, käyttö- ja turvaohjeita. Ajattelumalli ”pistän tätä ainetta veteen vähän suositeltua enemmän, ihan varmuuden vuoksi” ei toimi ennaltaehkäisevästi, vaan todennäköisesti aiheuttaa enemmän ongelmia. Oikea annostelu on tärkeää myös altaan käyttöturvallisuuden vuoksi.
Uima-altaan vesiarvoja (pH, kloori) ei voi havaita aistinvaraisesti, vaan ne pitää aina ennen kemikaalien annostelua mitata siihen tarkoitukseen suunnitellulla analogisella tai digitaalisella mittarilla.
pH-arvon säätäminen
Meiltä kysytään usein, mikä on tärkein yksittäinen seikka uima-allasveden hoidossa. Yksittäisen asian sijaan nostetaan tähän neljän kärki, eli:
- veden pH-arvo 2. veden pH-arvo 3. veden pH-arvo 4. ne muut jutut
Tällä listalla yritettiin siis hienovaraisesti vihjata, että oikea pH-arvo on kaiken perusta. Mutta miksi pH-arvo sitten on niin tärkeä?
- Uima-allaskemikaalit, kuten kloori, on suunniteltu toimimaan allasveden pH:n ollessa suositelluissa rajoissa.
- Liian korkea tai matala pH-arvo saattaa aiheuttaa ihoärsytystä ja silmien kirvelyä, liian korkea pH-arvo saattaa aiheuttaa veden sameutumista.
- Liian matala pH-arvo aiheuttaa mm. metalliosien syöpymistä – hapan vesi pilaa nopeasti esimerkiksi ruostumattomat allasportaat. Allaslaitteiden takuu on voimassa vain allasveden pH-arvon ollessa suositelluissa rajoissa.
Oikea pH-arvo on siis edellytys allaskemikaalien toimimiselle, miellyttävälle uintikokemukselle ja allaslaitteiden kestävyydelle.
Uima-allasveden pH-arvon pitää olla välillä 7,2 – 7,4.
Miten pH sitten saadaan tuolle optimaaliselle välille? Hyvinkin yksinkertaisesti käyttämällä pH-arvon säätöaineita pH+ ja pH-. Kuten tuotteiden nimestä voi päätellä, toista käytetään arvon nostamiseen, toista laskemiseen.
Ensimmäiseksi veden pH-arvo mitataan käyttämällä tarkoitukseen tehtyä analogista (Pooltester) tai digitaalista (Scuba 2) -mittaria. Samoja mittareita käytetään myös klooriarvon mittaamiseen.
- Jos pH-arvo on vähemmän kuin 7,2, arvoa nostetaan käyttämällä pH+ -kemikaalia.
- Jos pH-arvo on enemmän kuin 7,4, arvoa lasketaan käyttämällä pH- -kemikaalia.
Tarkista oikea annosteluohje pakkauksen kyljestä. Lisää ämpäriin vettä ja liuota tarvittava määrä kemikaalia siihen. Kaada liuos altaaseen tasaisesti ja laita suodatus päälle, jotta vesi sekoittuu kunnolla. Uusi pH-arvon mittaus tehdään noin kolme tuntia kemikaalin lisäyksen jälkeen ja jos arvo ei vieläkään ole kohdallaan, tehdään uusi korjaus. Korjaus kannattaa tehdä asteittain, jotta vältetään ”nostin vahingossa arvoa liikaa, nyt sitä pitää laskea toisella kemikaalilla – laskin arvoa liikaa, nostetaan sitä taas” -noidankehä.
Annosteluesimerkki, jos altaan koko on 25 m3 ja mitattu pH-arvo on 7,0:
- Koska arvo on liian matala, oikea kemikaali on pH+.
- 8 g kyseistä kemikaalia per 1 m3 vettä nostaa pH-arvoa 0,1.
- Koska mitattu arvo on 0,2 alhaisempi, kuin alin suositeltu taso 7,2, kemikaalia tarvitaan (25 x 8) x 2 = 400 grammaa.
Kyseessä on esimerkki – muista tarkistaa annosteluohje purkin kyljestä!
pH-arvon mittaaminen ja sen korjaaminen tarvittaessa on säännöllisesti tehtävä toimenpide. Esimerkiksi sade vaikuttaa pH-arvoa laskevasti, samoin Alumiinisulfaatin käyttö. Veden lisääminen altaaseen saattaa myös vaikuttaa arvoon, sillä lisättävä vesi ei välttämättä ole pH-arvoltaan samanlaista, kuin allasvesi on.
Usein kysytty kysymys on ”no kumpaa yleensä lisätään, pH-plussaa vai pH-miinusta, tiedän sitten mitä ostaa?” Näinhän homma ei toimi. Suomen vedet ovat pääsääntöisesti hieman happaman puolella, joten pH+ -kemikaalin käyttö on yleisempää, mutta se ei tarkoita sitä, että se soveltuisi juuri sinun allasveteesi. pH-kemikaaleja ei saa lisätä altaaseen ”musta tuntuu” -fiiliksellä, vaan arvo on aina mitattava, katsottava kumpaan suuntaan se mahdollisesti heittää ja sitten käytettävä juuri oikeaa kemikaalia juuri oikea määrä.
Uima-altaan klooraus
Veden suodattaminen puhdistaa vedestä kiinteän lian ja roskat, mutta ei desinfioi sitä. Desinfiointia varten veteen lisätään klooria. Klooria on uima-altaissa käytetty jo iät ja ajat, mutta edelleen se on paras, edullisin ja tehokkain keino allasveden puhtaanapitoon.
Monet klooriin liittyvät ennakkoluulot ja käsitykset, kuten ”kloori haisee kauheasti” sekä sitä sivuava klassinen ”en minä mitään arvoja mittaa, heitän sitä altaaseen niin kauan, että kloori haisee oikein kunnolla” ovat myös lähtökohtaisesti vääriä. Oikein kloorattu allas ei haise ja on muutenkin miellyttävä käyttää.
Kloori haihtuu altaasta ajan myötä. Tämän vuoksi klooriarvoja pitää seurata mittaamalla vähintään kerran viikossa ja lisätä klooria tarvittaessa. Muistithan myös säätää sen pH-arvon kuntoon ennen kloorin lisäämistä?
Vapaa ja sidottu kloori
Yksityisaltaan omistajalle riittää pääsääntöisesti ns. vapaan kloorin määrän seuraaminen allasvedessä. Avataan kuitenkin käsitettä hieman.
Kun klooria lisätään allasveteen, kloori reagoi vedessä jo olevien epäpuhtauksien kanssa ja siitä muodostuu sidottua klooria (ns. klooriamiineja). Sidottu kloori on tehotonta, aiheuttaa kloorin hajua ja saattaa ärsyttää silmiä sekä ihoa. Tämän vuoksi altaaseen pitää lisätä klooria niin paljon, että osan sitoutuessa sitä jää vielä tarpeeksi jäljelle desinfioimaan allasvettä. Tätä klooria kutsutaan vapaaksi klooriksi. Kun vapaata klooria on tarpeeksi, vesi ei haise eikä ärsytä silmiä. Tavallisesti uima-allas, joka haisee kloorille ei sisällä liikaa, vaan liian vähän klooria! Yhdessä sidottu ja vapaa kloori muodostavat kokonaisklooripitoisuuden.
Eli klooria lisätessäsi osa joutuu töihin heti, osa jää odottamaan epäpuhtauksia sidottavaksi. Vapaata klooria pitää olla vedessä 0,6–1,0 mg/l. Kuten pH-arvonkin kohdalla, mittaaminen on ainoa tapa selvittää allasveden kloorin määrä.
Shokkiklooraus (eli tehoklooraus)
Shokkikloorauksessa uima-allasveden klooritasoa nostetaan nopeasti lisäämällä sinne raemaista klooria (R-kloori) noin 50–80 g / 10 m3. Tämä määrä ensin desinfioi altaan ja jättää sinne tarvittavan määrän vapaata klooria. Raekloori sekoitetaan veteen esimerkiksi ämpärissä (lisää vesi ämpäriin aina ennen klooria) ja liuos kaadetaan altaaseen. Älä heitä klooria suoraan altaaseen, sillä kloorirakeet saattavat jättää jälkiä altaan pohjaan.
Shokkiklooraus tehdään aina, kun allas täytetään ensimmäistä kertaa vedellä tai otetaan käyttöön talven jälkeen. Lisäksi shokkiklooraus on suositeltavaa tehdä kun:
- Altaassa on ollut normaalia enemmän uimareita (”käyttö perheen kesken vs. railakkaat poolpartyt”)
- Jos allasvesi on muuttunut sameaksi tai siihen alkaa muodostumaan levää.
- Leväntuhokäsittelyn yhteydessä
- Erittäin kuumalla kelillä, jolloin kloori haihtuu altaasta nopeasti.
- Yleisesti ottaen aina silloin, kun vesi on olettavasti ylimääräisen desinfioinnin tarpeessa.
Koska altaan shokkiklooraus nostaa veden klooritason hetkellisesti korkeaksi on hyvä välttää veden lisäklooraamista esimerkiksi C-klooritableteilla (viikkokloori), kunnes klooritaso on palautunut normaalille tasolle (alle 1,0 mg/l).
Uima-altaan normaali klooraus
Uima-allasveden klooraaminen ei ole ”kerralla kuntoon ja unohdetaan” -juttu, vaan veden klooritasoa täytyy pitää jatkuvasti yllä. Aiemmin mainittu raemainen R-kloori soveltuu myös jatkuvaan klooraukseen annosteluohjeen mukaisesti, mutta helpompi tapa on käyttää hitaasti liukenevaa C-klooritablettia eli ns. viikkoklooria. Se on monitehotabletti, joka sisältää kloorin lisäksi myös leväntuhoainetta ja vedenkirkastetta.
C-klooritabletti (tai tarvittaessa useampi) laitetaan aina sitä varten suunniteltuun kelluvaan annostelijaan. Tablettia ei koskaan saa heittää sellaisenaan altaaseen eikä tabletin laittaminen pintaventtiilin koriin ole suositeltava tapa, sillä kloori hapertaa korin muovin nopeasti.
C-kloorin suositeltu annostus on 1 tabletti / 30–35 m3 allasvettä 3–5 päivän välein. Kloorin liukeneminen ja haihtuminen vedestä riippuu olosuhteista, kuten lämpötilasta. Annostelijassa pitää aina olla sulamatonta C-klooritablettia jäljellä. C-kloorin käyttö ei poista tarvetta mitata allasveden klooriarvoja säännöllisesti – mittaaminen ja annostelun säätäminen tarvittaessa on tärkeää käytetystä kloorista riippumatta.
Levästä eroon
Mikä olisi parempi yhdistelmä kesällä, kuin aurinko ja uima-allas? Ei mikään, mutta ihanneolosuhteilla on kuitenkin kääntöpuolensa nimeltä levä. Auringonvalo tarjoaa levälle energiaa kasvaa ja kukoistaa, kun taas vesi tarjoaa paikan, jossa levät voivat elää ja lisääntyä. Levän muodostumista voi kuitenkin ennaltaehkäistä ja jos levää altaaseen kuitenkin tulee, siitä pääsee myös eroon.
Ensimmäinen merkki alkavasta levänmuodostuksesta on usein altaan seiniin ja pohjaan ilmestynyt liukas kerros. Seuraava vaihe on usein – ei kuitenkaan aina – veden muuttuminen vihreäksi ja joskus vesi alkaa vihertää jo ennen liukkauden antamaa ennakkovaroitusta.
C-klooritabletti sisältää leväntuhoainetta, joka normaaliolosuhteissa estää levänmuodostusta varsin hyvin. Aina se ei kuitenkaan riitä, etenkään hellekeleillä. Ennaltaehkäisyä voi tehostaa lisäämällä altaaseen säännöllisesti Leväntuhoa pakkauksen annosteluohjeen mukaan. Leväntuhon käyttö ennaltaehkäisyyn on olennaista, mikäli käytät altaan klooraamiseen pelkästään raeklooria, sillä raekloori ei sisällä levää ehkäiseviä ainesosia.
Jos kaikesta varautumisesta huolimatta vesi muuttuu kauniin – joskaan ei kutsuvan – vihreäksi, ei hätää. Levä saadaan kyllä poistettua, mutta se vaatii hieman työtä. Ensimmäiseksi harjaa altaan seinämät ja pohja puhtaaksi. Kiinnitä huomiota myös saumakohtiin (pintaventtiili, valaisin, portaat) ja poista irronnut lika haavilla ja/tai imurilla.
Annostele altaaseen Leväntuhoa pakkauksen annosteluohjeen mukaan ja tee shokkiklooraus. Anna suodatuksen olla päällä, kunnes vihreä väri häviää. Toista shokkiklooraus tarvittaessa vuorokauden välein. Vaikka varsinaista varoaikaa altaaseen menolle Leväntuhokäsittelyn jälkeen ei ole määritelty, uimista on kuitenkin hyvä välttää jonkin aikaa
Vaikka kloori ei yksin riitä torjumaan levää – ne mokomat onnistuvat tottumaan siihen ja vastustamaan sen vaikutusta – on erittäin tärkeää, että uima-altaan kloori- ja pH-tasapaino on aina kunnossa. Mitä paremmassa kunnossa vesi on, sitä vaikeampaa levän on altaaseen iskeä. Jos näin kuitenkin käy hyvästä hoidosta huolimatta, ei siitä kannata syytellä itseään – levä ja vesi vain joskus kohtaavat toisensa.
Samea uima-allasvesi
Vielä hiukan asiaa hiukkasista. Uima-altaan veden toivoisi aina olevan kristallinkirkasta kuin elokuvissa, mutta joskus se saattaakin olla harmahtavaa, samean maitomaista. Sameus saattaa johtua väärästä kloori- tai pH-arvosta – palasimme siis jälleen näihin peruspilareihin – mutta mikäli arvot ovat kunnossa, sameuden aiheuttavat suurella todennäköisyydellä vedessä olevat pienenpienet likahiukkaset.
Jo aiemmin opimme, että hiekkasuodatin poistaa vedestä kiinteän lian. Joskus se tarvitsee kuitenkin hieman apua, sillä likahiukkaset voivat olla niin pieniä, että ne pääsevät livahtamaan hiekan läpi takaisin altaaseen. Helppo ja toimiva ratkaisu on tehdä pienistä hiukkasista isompia yhdistämällä niitä toisiinsa. Tämä onnistuu käyttämällä saostusainetta (flokkausaine). Yksityisaltaissa helpointa on käyttää Alumiinisulfaattia.
Alumiinisulfaattia annostellaan 10 g / m3 eli esimerkiksi 30 m3 altaaseen käytetään noin 300 grammaa yhteen käsittelyyn. Liuota Alumiinisulfaatti veteen ämpärissä ja kaada liuos altaaseen. Pidä suodatinpumppu päällä, kunnes vesi on kirkasta. Käsittelyn jälkeen vastavirtahuuhtele suodatin. Huomaa, että Alumiinisulfaatin käyttö laskee veden pH-arvoa, joten käsittelyn jälkeen mittaa pH-arvo ja korjaa se tarvittaessa oikeaksi.
Toivomme, että tämä opas on täyttänyt tehtävänsä ja kertonut olennaiset asiat uima-altaan hoidosta. Tekstiä on toki paljon, mutta läheskään kaikki ohjeen käsittelemät kohdat eivät tule eteen päivittäin tai edes kuukausittain. Perusrutiini altaan hoitoon ja kemikaalien käyttöön syntyy nopeasti pienen harjoittelun jälkeen ja onnistuu hyvinkin vähällä vaivalla.
Muista tutustua myös verkkosivujemme FAQ-osioon.
Iloisia uintihetkiä toivottaa
